Joulu, joulu kolkuttaa...

Pitkän, pikän, pitkä tauko ja hiljaiselo blogissa. Ihmettelen jälleen mihin syksy vierähtikään.

Mutta joulu onneksi kolkuttaa ovella ja tuo valoa suhmuraisen marraskuun jälkeen. Huomasin juuri kun kokosin lapsille joulukalenteria mainiosta Lahjapisteestä löytämääni kuusikorttipidikkeeseen, että juuri odottaminen on se joulun juttu minulle. Odottaminen kun sujuu ilman paineita ja vasemmalla kädellä!
Ei tarvitse siivota, jotta tulisi oikea joulun tunnelma vaan sytytellä valoja ja kynttilöitä, siemailla glögiä, kuunnella Bachin joulumusiikkia tai Rajattomien lauluja, pimputella pianolla perinteisiä joululauluja tai leipoa poikien kanssa tryffeleitä, pipareita...

Sivusta kuunnellen huomaan, että moni sanoo inhoavansa joulun hössötystä ja liian aikaista alkamista. Mitä vielä - jos joulun vastaanottaa vasta aatonaattona on se ohi ennen kuin huomaakaan. Otammekohan liikaa paineita siivouksesta tai lehtien mielikuvista täydellisistä jouluruuista tai keskitymmekö liiaksi lahjoihin? Suosittelen katsausta tanskalaisiin sisustuksiin. Helppoa, huoletonta ja rentoa.

Paras kiitos itselleni on, kun miesväki kehui, että minun kiukun aste ei kohoa yhtä tahtia kinkun paistomittarin kanssa. Osaan kuulemma ottaa leppoisasti. Hienoa!

Joulukalenteri lupasi pojille kermatoffeen leivontaa... ei hullumpaa!