Xmas Sale

Mielenkiintoiset haasteet työssä oman yrityksen ulkopuolella ovat pitäneet kiireisenä. Painin aikapulaongelman kanssa. Tuntea pitäisi repiä jostain lisää.
Korut ja muut piristykset ovat jääneet vähemmälle - silti uusia ideoita odottaa toteuttamista.Keväälle olen saanut sentään jotain simppeliä valmiiksi.

Joulua ennen ajattelin piristää alennuksilla asiakkaitani. 11.-12.12. myyn koruja, huiveja ja vöitä -30-50% alennuksella Helsinki Fashion Xmas Sales tapahtumassa Kämp Galleriassa Helsingissä. Luvassa varmasti mielenkiintoisia merkkejä, tuotteita ja ihmisiä. Ja mikä parasta - alennus jatkuu verkkokaupassani www.piriste.fi 22.12. saakka, jonka jälkeen rauhoitun sohvalle suklaan voimalla:)

Lähempänä 60 kuin 20!

Kotona Keuruulla ensimmäisen Pepi-koiran kanssa

Sain sittenkin aikaiseksi järjestää 40v. pirskeet. Ei stressiä vaan ex tempore.
Yhteen korttiin oli kirjoitettu: Nyt olet Riikka saavuttanut sen pisteen, että olet lähempänä 60 kuin 20. Se havahdutti - tosiaan näinhän se on. Jotenkin sitä vain haluaisi pyristellä vastaan väistämätöntä.

Kiitos kaikille juhlien sankareille! Akustinen musiikkin on niiiiin parasta:)

Autumn leaves

Ensimmäiset syksyisentuntuiset sateet tai kirpeät aamut - ja pakko alkaa pukeutua mustaan! Myös tummanharmaa alkaa kiehtoa. Materiaalitkin vaihtuvat pehmeiksi ja lämpimiksi. Kesäisen paljaat sääret aletaan peittää suoraan mattamustilla sukilla, ilman ohuita ihonvärisiä välivaiheita. Asua piristävät puolukanpunaiset pilkahdukset, ehkä, mutta mitään vaaleaa ei enää tee mieli laittaa päälle. Syksy on siis saapunut?

Syyskuu on kuitenkin vielä aika kesäinen, joten välillä pukeutumisvalinnat lämmittävät liikaa. Kosteina aamuina pashminaan kietoutuminen on kuitenkin suloista - ja huivi on helppo jättää pois päivän lämmetessä. Syksyn vaatevalikoimissa näyttää olevan paljon eripituisia ja -mallisia neuleliivejä, joilla aluksi voi taistella viileitä iltoja vastaan, ja syksyn edetessä niitä voi sitten käyttää pitkin päivää. Elokuun helteissä ostin itselleni tummanharmaan, lyhythihaisen, monikäyttöisen jerseymekon - ja samalla sorruin ylipitkään harmaaseen neuleliiviin, joka sopii niin mekon kuin farkkujenkin pariksi, työhön ja kaupungille. Vaihtelua tähänkin neuleeseen saa helposti vöillä, soljilla tai huiveilla, tilanteen ja mielialan mukaan.

Ruska-aika värittää maisemaa eikä mustaan tai harmaaseen kaipaa muita sävyjä, mutta lehtien tipahdeltua ja viimeisenkin vihreyden kadottua, sateen piiskatessa kadulla kulkijaa ja synkentäessä maisemaa, voisi omaksi ja muitten ulkona liikkuvien iloksi hankkia värikkäitä ja hauskoja sateenvarjoja! Perusmustien automaattivarjojen  (ja aivan liian usein rikkinäisten) joukossa isot, erikoiset, värikkäät, kuviolliset, tyylikkäät, vitsikkäät, lempeät - erottuvat ja piristävät. Kerran lounaissaksalaisessa Freiburgissa majoituin hotelliin, jota vastapäätä oli sateenvarjoliike. Etsin silloin Uneton Seattlessa -elokuvassa näkemääni isoa sateenvarjoa ja löysin sen, mutta kesälomamatkan tuliaisiksi tuli hankittua pari muutakin; kauppa oli täynnä kaikenlaisia sateensuojia - miehille, naisille, lapsille - tyylikkäistä hassuihin, ja värikkäistä enkelikuvioisiin. Kaikenlaisia, kaikenlaisiin asuihin ja tilanteisiin sopivia. Sitä kauppaa muistelen aina sateessa kulkiessani...
-nikki

Ostoksia vain tarpeeseen Kaapelitehtaalla

Jälleen on Kaapelitehdas viikonloppu ohitse. Kävijöitä oli runsaasti ja sain positiivista palautetta koruistani. Mukava huomata, että koruilla on oma käyttäjäkuntansa, jotka pitävät hieman karheista ja kookkaista koruista. Etenkin se piristi, että ostoksille tuli naisia, jotka olivat viime vuonna hankkinneet ensimmäisen Amoy korunsa ja halusivat täydennystä. Kiitos!

Design Marketissa oli jälleen upeita tuotemerkkejä edustettuna. Mukaani tarttuivat tällä kertaa ainoastaan Verso Design:n huovutetut pannunaluset ja Hartwallin jaffa retrojuliste. Vanhat, opiskeluaikaiset (siis lähes 20v palvelleet) korkkialuset ovat jo melkoisen kauhtuneet, joten uudet tulivat aivan tarpeeseen. Verson alusissa on samassa kaksi pannunalusta. Keskiympyrässä pienempi ja ulkokehällä suurempi. Ja mikä parasta, pehmeänä ei naarmuta pöydänpintaa vaikka alla olisi hieman murusiakin.www.versodesign.fi
Juliste löysi paikkansa pojan huoneesta - sopivasti piristämään!
Aeron osaston kohdalla oli pakko pyrhältää eteenpäin. En tiedä miksi tuolit houkkuttelevat. Onneksi ostohimoa rajoittaa tilanahtaus, joten niitä on tyytyminen vain ihastelemaan!

Tila-ahtautta ja valinnan vaikutuksia

Asumme 60-luvun paritalossa. Pieni, kompakti piha - pienet, kompaktit säilytystilat. Aina tuntuu, että jokin tavara on väärässä paikassa sullottuna ahtaasti. Mottona on oltava: karsi, karsi, karsi. Tavaroiden säilytystä täytyy tosissaan miettiä ja organisoida. Varaa jemmata tulevaisuuden varalle ei juurikaan ole - odottaa muodin uutta tulemista.

Avasimme yläkerran toisen lappeen jo pari vuotta sitten lisätilan toivossa. Siitä asti näppärä, "kaunis" vaatesäilytystilamme vinon katon alla on odottanut ovia. Mies perusteli ovettomuutta sillä, että meillä huoneet vaihtavat paikkaa jokaisen siivouksen aikana, joten mitään kiinteää ei kannattanut asentaa. Totta toki osittain. Ilmeisesti mustanpuhuva vaatetilamme alkoi häntäkin häiritsemään sillä vihdoin menneellä viikolla liukuovet päätettiin kuitenkin vihdoin tilata.

Samalla päätettiin ratkaista myös astioiden säilytysongelma. Keittiön kaapin päällyset ja avohyllyt pursusivat lasisia maljakoita, lautasia, kulhoja ja muita astioita, jotka vaan eivät mahtuneet mihinkään. Eli päätimme teettää kaapin myös keittiön seinälle.

Eli soitto Avance keittiöihin ja tilaus sisään. Helppoa!

Mutta miettiessämme kaappia nousi esiin armoton tosiasia, että keittiömme on yli 12 vuotta vanha. Ihan siisti mutta hieman käytössä kulunut. Muutaman vuoden kuluttua ovien uudistus ja kahvin, mustikan ja veitsien tuhrimien laminaattitasojen vaihto olisivat edessä. Sovittaako kaappi vastaamaan nykyisen keittiön ulkoasua vai sitä, millaiseksi se parin vuoden kuluttua olisi kiva muuttaa?

Huomasin, miten mies jo mietti hiljaisena toinen toistaan seuraavaa vaihetta. Ovien vaihtoa tai maalausta, pöytätasojen uudistusta, sivuseinäkkeiden maalausta ja välitilan levyn vaihtoa. Väritystä voisi vaihtaa ja ehkä ovien mallikin voisi olla erilainen. Ja eikä tässä vielä kaikki - pöytäkin keikkui epäilyttävästi kaapin piirrustuksia piirrettäessä ja vimmatusti pyyhekumilla pyyhittäessä.

Jälleen tuli todistettua se mitä remontissa ja sisustuksessa aina tuntuu tapahtuvan - lähtee lapasesta! Ei vielä, mutta lähtölaukas tuli jo tehtyä kun päädyimme kaappiin, jossa on tulevaisuuden keittiömme ovet. Lohdutukseksi keittiöyrittäjä totesi, että jos kodinkoneet kestävät 15 vuotta on teillä jo voittaja olo!

Syksyn tunnelmissa

Kanervien kukinnan alkaessa vaatetuksen väri muuttuu pikku hiljaa maanläheisemmäksi ja tummemmaksi - trendeistä huolimatta. Raikkaat vaaleanpunaiset ja pinkit vaihtuvat marjapuuron-, puolukan- ja viininpunaisiksi, roosan sävyiksi, turkoosi ja vedenvihreä tummenevat musteensiniseksi ja sammalenvihreäksi, liila luumunväriseksi, appelsiini poltetuksi oranssiksi. Syksylle tai talven tulolle ei anneta periksi, mutta samettiset, tummat elokuun illat kaipaavat kaltaistaan seuraa.

Kepeät alkukesän korut vaihtuvat vähän raskaampiin, isompiin, näyttävämpiin: elokuun illanistujaisten vaatetusta voi juhlistaa (ja rusketus korostuu...) isoilla mattamustilla, ruskeilla ja vaikka valkoisilla luonnonkivi- tai puukoruillla ja näyttävillä nahkavöillä. Iso lämminsävyinen huivi suojaa illaan viileydeltä. Nauru ja keskustelun äänet, lasien ja aterinten kilinä, ruuan tuoksut pimenevässä illassa, lyhtyjen ja kynttilöiden valossa - ennen illanistujaisten siirtymistä syksyn myötä sisätiloihin...

Mutta kesä jatkuu vielä pitkään. Niin kauan kuin on lämmintä, nautitaan kesästä ja varastoidaan tunnelmia - ja satoa - talven varalle. Mustikkareissun saaliista leivotaan piirakka ja keitetään hilloa, sienimetsästä hankitaan muhennosaineet ja puutarhassa alkavat ensimmäiset omenat kypsyä. Tori täyttyy loppukesän sadosta ja juureksista valmistuu vaikkapa ihania uuniruokia: punajuuria ja vuohenjuustoa, uunijuureksia, sitruunalla ja yrteillä maustettuja perunoita. Ja ruokapöytään - tai töihin - piristykseksi kimppu auringonkukkia!

Hattuja

Vanhempi nainen käveli vastaa sunnuntaina: vaaleanharmaat housut (ohut, laskeutuva kangas - varmaankin villaa), musta 3/4-pituinen viitta (sunnuntai oli tuulinen ja harmaa päivä) ja musta kevyt lierihattu, jossa oli juuri oikeankokoinen musta kukkakoriste. Kokonaisuus oli nuorekas, tyylikäs, tasapainoinen - täydellinen. Viitan pituus ja keveys olivat asun juju, jonka ansiosta tätimäisyydestä ei ollut tietoakaan. Tämä lady kantoi vaatteensa itsevarmasti ja tiesi, mikä hänelle sopii. Juuri noin haluaisin itsekin vanheta - tai paremminkin: pysyä nuorena.

Edellisviikon maanantain aamu-TV:ssä vieraili modisti erilaisten hattujen kanssa kertomassa päähinetrendeistä ja -etiketeistä. Hatutu ovat kuulemma olleet muodissa jo pitkään. Tällä hetkellä niitä hankitaan Ascotiin (kyllä, sinne mennään Suomestakin), häihin (kutsuissa saattaa olla jopa maininta hattupukeutumisesta) ja moneen muuhun tilaisuuteen. Lauantain kuninkaallisissa häissä ei hattuja nähty, koska kyseessä oli ruotsalaisen tavan mukaan iltatilaisuus. Tiarat ja diadeemit saivat kimaltaa. Modistia se vähän harmitti, sillä tällaisten tilaisuuksien pukeutumisesta saa hyviä ideoita. Muisteli muutaman vuoden takaisia Espanjan kuninkaallisten häitä kaiholla...

Kokeilen aina tilaisuuden tullen hattuja, ja voisin olla hattuihminen. Minulle sopivat 20-luvun Mary Pickford -tyyliset kellomaiset hatut, mutta myös leveälieriset kesäihanuudet. Yhtään talvista hattua minulla ei ole, mutta muutama olkinen: viimeisin hankintani on pinkin ja sitruunan värinen Holly-hattu, joka oli pakko ostaa samanvärisen kotelomekon asusteeksi - käytännöllisin puolestaan Lontoosta vuosia sitten löytämäni kokoonkäärittävä lierihattu!

TV:ssä vieraillut modisti neuvoi hattunoviiseja tulemaan katsomaan ja keskustelemaan kaikessa rauhassa liikkeeseen. Juhlavaate tai pukukangas - ja ehkää kutsukorttikin - kannattaa ottaa mukaan, jotta oikeanvvärinen, -tyylinen ja -mallinen hattu tai hiuskoriste voidaan valita. Parempi luottaa tässäkin asiantuntija-apuun, jos ei ole varma. Olen nähnyt häissä huopahatu kesäisen mekon  parina - no, olihan se sävy sävyyn, mutta...

Kesäisin kiertelen antiikkimarkkinoita ja ihailen vanhoja hattuneuloja. Niitä en - vielä ainakaan - kerää. Kauniita koruja nekin. Hatun voi muutenkin tilanteeseen sopivasti itse koristella ja  uudistaa - uusilla tai vanhoilla koruilla, huiveilla, nauhoilla. Tai vaikka kukkakranssilla.

-nikki

Työl ki ellää mut kaupal rikastuu...

Varma kesän merkki Salossa on iltatorien käynnistyminen ja ihmisten kokoontuminen hyväntuulisina torikahvioihin. Ympyräparkin myyntipaikat täyttyvät kilpaa jonottavista pienistä myyjistä,lelut, kortit ja vaatteet vaihtavat vinhaa vauhtia omistajaa ja lasten kukkaroihin kertyy mukavasti pientä kesälomarahaa.

Torilta olen ostanut myös vanhoja täydennyksiä Iittalan jälkiruokakulhoihin, tuo Ultima Thule kun näyttää jälleen ajankohtaiselta. Tätini kupit saivat hyvän täydennyksen toisen turhiksi jääneistä kuppipareista. Joskohan löytyisi vielä samaan sarjaan tarjoilulautanen?

P.S: Yllätys, yllätys, kuva on viime kesältä. Kaapit ja nurkat on vielä siivoomatta ja myyntikelpoinen tavara odottaa ottajaansa. Josko ehtisi kuitenkin vielä! Monta Bionicleä odottaa innokasta ostajaa... muumimuki uutta nautiskelijaa!

Pellavaa ja puolijalokiviä

Helteisen päivän lupaus aamun auringonpaisteessa, vaikka yön viileys vielä tuntuu iholla aamulehteä hakiessa. Pellavamekko ja paljaat varpaat - valmiina vastaanottamaan päivän lämpö jahehku. Alkukesän heleät värit innostavat valitsemaan pinkkiä, turkoosia, limenvihreää - tai valkoista päivetystä (tuskin vielä havaittavaa) korostamaan: valkoinen mekko ja raikkaanvärinen neule (ilmastoinnin kylmyyttä vastaan) työasuksi. Kai capritkin sopisivat, mutta jotenkin helle vain vaatii mekkopukeutumista: puuvillaa, pellavaa, ruusuja, leveitä helmoja, lyhyitä helmoja, kotelomekkoja, raitoja,... ja isoja aurinkolaseja, olkihattuja, sandaaleja, auringossa kimaltaviia riipuksia, viileänä rannetta kiertäviä kivistä pujoteltuja koruja.

Kerään pellavamekkoja: joka kesä joku kiva, uudenmallinen, uudenvärinen, ajanton, jossa on joku juju. Helppoja valintoja kesäisiinn päiviin ja iltoihin, juhliin koreammaksi asustettuna, matkoille. Parin vuoden takainen suosikkini on Marimekon turkoosi, jossa on sitruunankeltaisia ja limenvärisiä kuvioita - välimerellistä.

Tänä keväänä löysin hyvissä ajoin pellavanharmaan, empirelinjaisen mekon, jonka pääntien juttu on rypytetty reunakaitale. Ja sen mekon pariksi hankin akaattisydämen. Kirkkaista lasihelmistä tehty helminauha kaksinkerroin kaulaan - täydellinen yhdistelmä! Sen puin tänäänkin päälleni hellepäivän odotuksessa.

-Nikki

Elvis

Jälleen pitkä hiljaiselo blogissa. Ehkä tuo talven pitkä selkä hyydytti...
Jälleen Fashion Stock Sales - tällä kertaa Tampereella Finlaysonin historiaa havisevissa rakennuksissa, upeasti saneeratuissa tiloissa.
Paikalla oli kymmeniä kotimaisia, pienempiä ja hieman jo suurempiakin yrityksiä ja yrittäjiä. Yksilöllistä muotoilua ja löytöjä piristämään arkea. Itselle ja ystäville!

Nämä myyntitapahtumat ja niihin osallistuminen ovat vaarallisia! Matkaani tarttui huippuedullisesti Lumin Supermarket laukku ja näppärä, pieni kukkaro kauniista mustanruskeasta nahasta. Kassi ei voi kai koskaan olla liian suuri?
Heppahöperön kummityttöni nimipäivälahjaksi löysin ihastuttavan Titi Madamin heppakaulakorun sekä hellyttävän Laikan pinkin Elvis -villakoira pussin.

Jälleen tapasin ihania asiakkaita. Amoyn kevään kepeän raidallinen huivi oli suosittu ja se kuvattiin myös Aamulehden muotisivulle - tosin puettuna modernin, uskaliaan miehen kaulaan yhdessä Alexander McQueenin pusakan kanssa. Miksei! (lisää Alexanderia tästä)
Myös Amoyn kevään uudet solkivyöt sekä Summer Boho sarjan keraamiset kaulakorut innostivat asiakkaani jälleen ostoksille! Kiitos kaikille.

Lumileikkejä

Kun olen monen monituiseen kertaan istunut matkan Lappiin ja Ruotsin tädin luokse Kirunaan kaipaan hieman vaihtelua maisemiin. Olimme koko perheen kanssa hiihtolomalla Åressa toistamiseen. Vaikka pitäisi suosia kotimaan matkailua niin jokin Åren leppoisassa ja kotikutoisessa tunnelmassa viehättää.

Repsikan puolella istuessa ehtii onneksi tutkailla maisemia. Tänä vuonna tein havainnon, että Ruotsissa kirkot ovat usein valkoisia. Jotenkin tunnelmallisen, kylmän kauniin näköisiä runsaan lumen keskellä, usein vielä ikkunat huurteessa. Silmiin pistävää on myös se, miten maisema muuttuu yllättäen jopa epäsiistiksikin heti Uppsalan jälkeen. Lapsena ei olisi voinut aavistaakaan, että Ruotsin puolella olisi taloja, joiden seinissä maali hilseilee tai nurkka irvistää. Ruotsissahan oli kaikki niin hoidettua ja hienoa.

Tienvarsien huoltoasemat naapurimaassa olivat huoltoasemia eikä massiivisia palveluasemia. Suomessa kun jokainen tienvarsi on piiritetty lähinnä yhden yhtiön palveluasemilla, jotka ravitsevat ja viihdyttävät matkalaista kellon ympäri. Suurieleisesti mutta saman kaavan mukaisesti. Matkaaja ei voi enää erottaa onko jo Oulussa vai sittenkin vasta Forssassa. Sama pätee myös useisiin meidän kaupunkeihin, joissa kappakeskukset valtaavat markkinoita keskustan pieniltä kaupoilta.

Ehkä osa Åren viehättävyyttä onkin juuri kaunis keskusta-alue, jossa on kauniita pieniä liikkeitä, kahviloita ja ravintoloita sekä laadukkaita tuotteita myyviä, erikoistuneita urheilukauppoja. Erilaisia tuotteita katseltavaksi ja hypisteltäväksi päivän laskujen jälkeen.

Niin ja tietysti hillittömän mukavat rinteet ja rinneravintolat sekä onneksi lauhtuvat pakkaset!

Eli suosittelen!

Julkaise teksti

Huhuu kevät...!

Odotan jo pakkasten taittumista. Kynnys lähtemiseen on hirmu korkea – ainakin pitäisi pystyä yhdistämään useampi asia samaan reissuun. Varsinkin vielä, jos tarvitsee lämmittää auto käyttöön. Kodin sohva voittaa 2-0 lähtemisen.

Turhauttaa omistaa kivoja saappaita ja mekkoja kun tuntuu, että ainoat vaatteet, joita tarvitsee on tehty paksusta villasta. Monena talvena olen ihmetellyt kaupoissa kierrellessä karvavuorisia kenkiä. Tai paksusta langasta neulottuja villapuseroita. Kuinka kauniita ne ovat, mutta kuka niitä jaksaa/pystyy käyttämään? Liian ohuita yksikseen mutta tukahduttavan kuumia takin alla tai sisätiloissa. Usein ne ovatkin olleet alessa ensimmäisenä.

No, kunnon talveahan usein kaipaa eteläisen Suomen loskan keskellä rämpiessä. Varmaan tästä täytyy vain yrittää nauttia – vaikkakin varpaita palellen ohuissa nahkasaappaissa.

Tai sitten ostamissani Sorelin Caribu bootseissa, joissa lämmön luvattu pysyvän yli -40 asteen pakkasista huolimatta. Hieman ne ovat kohlot ja miesmäiset, mutta niin kätevät vetäistä jakaan ja lähteä koiran kanssa pienelle lenkille.

Silti kaipaa jo kevään keveyttä! Ensimmäiset kevään uutuudet ovat ideoinnin loppusuoralla - viimeistelyä vaille. Luonnollinen väri- ja materiaalimaailma jatkuu. Se vain tuntuu nyt hyvältä.

Huhuu kevät... voisit jo tulla!

Palkitse, palkitse, palkitse

Karkeakarvainen mäyräkoirani Affe on saavuttanut mitä ilmeisemminkin murrosiän.
Ehdin jo kuvitella, että se on niin fiksu ja helppo, että voin mennä sen kanssa ihan minne vaan.
Mutta niin se vain alkoi tuo uroksen murkkuikä. Tuoksut voittavat emännän kutsut. Lenkillä mennään korvat höröllään kiinnostuen niin ihmisistä kuin koiristakin. Siitä se koirakouluttaja varoittikin. Kuulemma pitää jaksaa kaksi vuotta kouluttaa niin yhtenä kauniina päivänä tulee huomaamaan miten hyvin käyttäytyvän koiran omistaa. Niinpä!

Löysin aivan huippu hyvän kirjan kirjakaupasta: Tottelevainen koira - kontaktikoulutus (Eva Bodfäldt). Kuulostaa teoriassa niin helpolta - palkitse, palkitse, palkitse aina kun koirasi oma-aloitteisesti luo katsekontaktin kanssasi. Mutta tuo pakkanen vaikeuttaa tätäkin tapahtumaa. Kaiva siinä paksujen untuvarukkasten kanssa pienen pieniä herkkunappuloita takin taskusta niin, että palkitseminen tapahtuisi välittömästi onnistuneen suorituksen jälkeen. Ei vaan onnistu.

Mutta suosittelen silti kirjaa kaikille pennun omistajille - ja mielellään ennen pennun hankintaa.