Piristeen uutisia ja ajatuksia Amoy design korujeni takaa - perheestä, koirista, ruuasta, sisustuksesta ja arjen onnellisuudesta!

torstai 28. tammikuuta 2010

Huhuu kevät...!

Odotan jo pakkasten taittumista. Kynnys lähtemiseen on hirmu korkea – ainakin pitäisi pystyä yhdistämään useampi asia samaan reissuun. Varsinkin vielä, jos tarvitsee lämmittää auto käyttöön. Kodin sohva voittaa 2-0 lähtemisen.

Turhauttaa omistaa kivoja saappaita ja mekkoja kun tuntuu, että ainoat vaatteet, joita tarvitsee on tehty paksusta villasta. Monena talvena olen ihmetellyt kaupoissa kierrellessä karvavuorisia kenkiä. Tai paksusta langasta neulottuja villapuseroita. Kuinka kauniita ne ovat, mutta kuka niitä jaksaa/pystyy käyttämään? Liian ohuita yksikseen mutta tukahduttavan kuumia takin alla tai sisätiloissa. Usein ne ovatkin olleet alessa ensimmäisenä.

No, kunnon talveahan usein kaipaa eteläisen Suomen loskan keskellä rämpiessä. Varmaan tästä täytyy vain yrittää nauttia – vaikkakin varpaita palellen ohuissa nahkasaappaissa.

Tai sitten ostamissani Sorelin Caribu bootseissa, joissa lämmön luvattu pysyvän yli -40 asteen pakkasista huolimatta. Hieman ne ovat kohlot ja miesmäiset, mutta niin kätevät vetäistä jakaan ja lähteä koiran kanssa pienelle lenkille.

Silti kaipaa jo kevään keveyttä! Ensimmäiset kevään uutuudet ovat ideoinnin loppusuoralla - viimeistelyä vaille. Luonnollinen väri- ja materiaalimaailma jatkuu. Se vain tuntuu nyt hyvältä.

Huhuu kevät... voisit jo tulla!

tiistai 26. tammikuuta 2010

Palkitse, palkitse, palkitse

Karkeakarvainen mäyräkoirani Affe on saavuttanut mitä ilmeisemminkin murrosiän.
Ehdin jo kuvitella, että se on niin fiksu ja helppo, että voin mennä sen kanssa ihan minne vaan.
Mutta niin se vain alkoi tuo uroksen murkkuikä. Tuoksut voittavat emännän kutsut. Lenkillä mennään korvat höröllään kiinnostuen niin ihmisistä kuin koiristakin. Siitä se koirakouluttaja varoittikin. Kuulemma pitää jaksaa kaksi vuotta kouluttaa niin yhtenä kauniina päivänä tulee huomaamaan miten hyvin käyttäytyvän koiran omistaa. Niinpä!

Löysin aivan huippu hyvän kirjan kirjakaupasta: Tottelevainen koira - kontaktikoulutus (Eva Bodfäldt). Kuulostaa teoriassa niin helpolta - palkitse, palkitse, palkitse aina kun koirasi oma-aloitteisesti luo katsekontaktin kanssasi. Mutta tuo pakkanen vaikeuttaa tätäkin tapahtumaa. Kaiva siinä paksujen untuvarukkasten kanssa pienen pieniä herkkunappuloita takin taskusta niin, että palkitseminen tapahtuisi välittömästi onnistuneen suorituksen jälkeen. Ei vaan onnistu.

Mutta suosittelen silti kirjaa kaikille pennun omistajille - ja mielellään ennen pennun hankintaa.