Kun olen monen monituiseen kertaan istunut matkan Lappiin ja Ruotsin tädin luokse Kirunaan kaipaan hieman vaihtelua maisemiin. Olimme koko perheen kanssa hiihtolomalla Åressa toistamiseen. Vaikka pitäisi suosia kotimaan matkailua niin jokin Åren leppoisassa ja kotikutoisessa tunnelmassa viehättää.Repsikan puolella istuessa ehtii onneksi tutkailla maisemia. Tänä vuonna tein havainnon, että Ruotsissa kirkot ovat usein valkoisia. Jotenkin tunnelmallisen, kylmän kauniin näköisiä runsaan lumen keskellä, usein vielä ikkunat huurteessa. Silmiin pistävää on myös se, miten maisema muuttuu yllättäen jopa epäsiistiksikin heti Uppsalan jälkeen. Lapsena ei olisi voinut aavistaakaan, että Ruotsin puolella olisi taloja, joiden seinissä maali hilseilee tai nurkka irvistää. Ruotsissahan oli kaikki niin hoidettua ja hienoa.
Tienvarsien huoltoasemat naapurimaassa olivat huoltoasemia eikä massiivisia palveluasemia. Suomessa kun jokainen tienvarsi on piiritetty lähinnä yhden yhtiön palveluasemilla, jotka ravitsevat ja viihdyttävät matkalaista kellon ympäri. Suurieleisesti mutta saman kaavan mukaisesti. Matkaaja ei voi enää erottaa onko jo Oulussa vai sittenkin vasta Forssassa. Sama pätee myös useisiin meidän kaupunkeihin, joissa kappakeskukset valtaavat markkinoita keskustan pieniltä kaupoilta.
Ehkä osa Åren viehättävyyttä onkin juuri kaunis keskusta-alue, jossa on kauniita pieniä liikkeitä, kahviloita ja ravintoloita sekä laadukkaita tuotteita myyviä, erikoistuneita urheilukauppoja. Erilaisia tuotteita katseltavaksi ja hypisteltäväksi päivän laskujen jälkeen.
Niin ja tietysti hillittömän mukavat rinteet ja rinneravintolat sekä onneksi lauhtuvat pakkaset!
Eli suosittelen!
Julkaise teksti
