Ostoksia vain tarpeeseen Kaapelitehtaalla

Jälleen on Kaapelitehdas viikonloppu ohitse. Kävijöitä oli runsaasti ja sain positiivista palautetta koruistani. Mukava huomata, että koruilla on oma käyttäjäkuntansa, jotka pitävät hieman karheista ja kookkaista koruista. Etenkin se piristi, että ostoksille tuli naisia, jotka olivat viime vuonna hankkinneet ensimmäisen Amoy korunsa ja halusivat täydennystä. Kiitos!

Design Marketissa oli jälleen upeita tuotemerkkejä edustettuna. Mukaani tarttuivat tällä kertaa ainoastaan Verso Design:n huovutetut pannunaluset ja Hartwallin jaffa retrojuliste. Vanhat, opiskeluaikaiset (siis lähes 20v palvelleet) korkkialuset ovat jo melkoisen kauhtuneet, joten uudet tulivat aivan tarpeeseen. Verson alusissa on samassa kaksi pannunalusta. Keskiympyrässä pienempi ja ulkokehällä suurempi. Ja mikä parasta, pehmeänä ei naarmuta pöydänpintaa vaikka alla olisi hieman murusiakin.www.versodesign.fi
Juliste löysi paikkansa pojan huoneesta - sopivasti piristämään!
Aeron osaston kohdalla oli pakko pyrhältää eteenpäin. En tiedä miksi tuolit houkkuttelevat. Onneksi ostohimoa rajoittaa tilanahtaus, joten niitä on tyytyminen vain ihastelemaan!

Tila-ahtautta ja valinnan vaikutuksia

Asumme 60-luvun paritalossa. Pieni, kompakti piha - pienet, kompaktit säilytystilat. Aina tuntuu, että jokin tavara on väärässä paikassa sullottuna ahtaasti. Mottona on oltava: karsi, karsi, karsi. Tavaroiden säilytystä täytyy tosissaan miettiä ja organisoida. Varaa jemmata tulevaisuuden varalle ei juurikaan ole - odottaa muodin uutta tulemista.

Avasimme yläkerran toisen lappeen jo pari vuotta sitten lisätilan toivossa. Siitä asti näppärä, "kaunis" vaatesäilytystilamme vinon katon alla on odottanut ovia. Mies perusteli ovettomuutta sillä, että meillä huoneet vaihtavat paikkaa jokaisen siivouksen aikana, joten mitään kiinteää ei kannattanut asentaa. Totta toki osittain. Ilmeisesti mustanpuhuva vaatetilamme alkoi häntäkin häiritsemään sillä vihdoin menneellä viikolla liukuovet päätettiin kuitenkin vihdoin tilata.

Samalla päätettiin ratkaista myös astioiden säilytysongelma. Keittiön kaapin päällyset ja avohyllyt pursusivat lasisia maljakoita, lautasia, kulhoja ja muita astioita, jotka vaan eivät mahtuneet mihinkään. Eli päätimme teettää kaapin myös keittiön seinälle.

Eli soitto Avance keittiöihin ja tilaus sisään. Helppoa!

Mutta miettiessämme kaappia nousi esiin armoton tosiasia, että keittiömme on yli 12 vuotta vanha. Ihan siisti mutta hieman käytössä kulunut. Muutaman vuoden kuluttua ovien uudistus ja kahvin, mustikan ja veitsien tuhrimien laminaattitasojen vaihto olisivat edessä. Sovittaako kaappi vastaamaan nykyisen keittiön ulkoasua vai sitä, millaiseksi se parin vuoden kuluttua olisi kiva muuttaa?

Huomasin, miten mies jo mietti hiljaisena toinen toistaan seuraavaa vaihetta. Ovien vaihtoa tai maalausta, pöytätasojen uudistusta, sivuseinäkkeiden maalausta ja välitilan levyn vaihtoa. Väritystä voisi vaihtaa ja ehkä ovien mallikin voisi olla erilainen. Ja eikä tässä vielä kaikki - pöytäkin keikkui epäilyttävästi kaapin piirrustuksia piirrettäessä ja vimmatusti pyyhekumilla pyyhittäessä.

Jälleen tuli todistettua se mitä remontissa ja sisustuksessa aina tuntuu tapahtuvan - lähtee lapasesta! Ei vielä, mutta lähtölaukas tuli jo tehtyä kun päädyimme kaappiin, jossa on tulevaisuuden keittiömme ovet. Lohdutukseksi keittiöyrittäjä totesi, että jos kodinkoneet kestävät 15 vuotta on teillä jo voittaja olo!

Syksyn tunnelmissa

Kanervien kukinnan alkaessa vaatetuksen väri muuttuu pikku hiljaa maanläheisemmäksi ja tummemmaksi - trendeistä huolimatta. Raikkaat vaaleanpunaiset ja pinkit vaihtuvat marjapuuron-, puolukan- ja viininpunaisiksi, roosan sävyiksi, turkoosi ja vedenvihreä tummenevat musteensiniseksi ja sammalenvihreäksi, liila luumunväriseksi, appelsiini poltetuksi oranssiksi. Syksylle tai talven tulolle ei anneta periksi, mutta samettiset, tummat elokuun illat kaipaavat kaltaistaan seuraa.

Kepeät alkukesän korut vaihtuvat vähän raskaampiin, isompiin, näyttävämpiin: elokuun illanistujaisten vaatetusta voi juhlistaa (ja rusketus korostuu...) isoilla mattamustilla, ruskeilla ja vaikka valkoisilla luonnonkivi- tai puukoruillla ja näyttävillä nahkavöillä. Iso lämminsävyinen huivi suojaa illaan viileydeltä. Nauru ja keskustelun äänet, lasien ja aterinten kilinä, ruuan tuoksut pimenevässä illassa, lyhtyjen ja kynttilöiden valossa - ennen illanistujaisten siirtymistä syksyn myötä sisätiloihin...

Mutta kesä jatkuu vielä pitkään. Niin kauan kuin on lämmintä, nautitaan kesästä ja varastoidaan tunnelmia - ja satoa - talven varalle. Mustikkareissun saaliista leivotaan piirakka ja keitetään hilloa, sienimetsästä hankitaan muhennosaineet ja puutarhassa alkavat ensimmäiset omenat kypsyä. Tori täyttyy loppukesän sadosta ja juureksista valmistuu vaikkapa ihania uuniruokia: punajuuria ja vuohenjuustoa, uunijuureksia, sitruunalla ja yrteillä maustettuja perunoita. Ja ruokapöytään - tai töihin - piristykseksi kimppu auringonkukkia!