Avasimme yläkerran toisen lappeen jo pari vuotta sitten lisätilan toivossa. Siitä asti näppärä, "kaunis" vaatesäilytystilamme vinon katon alla on odottanut ovia. Mies perusteli ovettomuutta sillä, että meillä huoneet vaihtavat paikkaa jokaisen siivouksen aikana, joten mitään kiinteää ei kannattanut asentaa. Totta toki osittain. Ilmeisesti mustanpuhuva vaatetilamme alkoi häntäkin häiritsemään sillä vihdoin menneellä viikolla liukuovet päätettiin kuitenkin vihdoin tilata.
Samalla päätettiin ratkaista myös astioiden säilytysongelma. Keittiön kaapin päällyset ja avohyllyt pursusivat lasisia maljakoita, lautasia, kulhoja ja muita astioita, jotka vaan eivät mahtuneet mihinkään. Eli päätimme teettää kaapin myös keittiön seinälle.
Eli soitto Avance keittiöihin ja tilaus sisään. Helppoa!
Mutta miettiessämme kaappia nousi esiin armoton tosiasia, että keittiömme on yli 12 vuotta vanha. Ihan siisti mutta hieman käytössä kulunut. Muutaman vuoden kuluttua ovien uudistus ja kahvin, mustikan ja veitsien tuhrimien laminaattitasojen vaihto olisivat edessä. Sovittaako kaappi vastaamaan nykyisen keittiön ulkoasua vai sitä, millaiseksi se parin vuoden kuluttua olisi kiva muuttaa?
Huomasin, miten mies jo mietti hiljaisena toinen toistaan seuraavaa vaihetta. Ovien vaihtoa tai maalausta, pöytätasojen uudistusta, sivuseinäkkeiden maalausta ja välitilan levyn vaihtoa. Väritystä voisi vaihtaa ja ehkä ovien mallikin voisi olla erilainen. Ja eikä tässä vielä kaikki - pöytäkin keikkui epäilyttävästi kaapin piirrustuksia piirrettäessä ja vimmatusti pyyhekumilla pyyhittäessä.
Jälleen tuli todistettua se mitä remontissa ja sisustuksessa aina tuntuu tapahtuvan - lähtee lapasesta! Ei vielä, mutta lähtölaukas tuli jo tehtyä kun päädyimme kaappiin, jossa on tulevaisuuden keittiömme ovet. Lohdutukseksi keittiöyrittäjä totesi, että jos kodinkoneet kestävät 15 vuotta on teillä jo voittaja olo!
