Karkeakarvainen mäyräkoirani Affe on saavuttanut mitä ilmeisemminkin murrosiän.Ehdin jo kuvitella, että se on niin fiksu ja helppo, että voin mennä sen kanssa ihan minne vaan.
Mutta niin se vain alkoi tuo uroksen murkkuikä. Tuoksut voittavat emännän kutsut. Lenkillä mennään korvat höröllään kiinnostuen niin ihmisistä kuin koiristakin. Siitä se koirakouluttaja varoittikin. Kuulemma pitää jaksaa kaksi vuotta kouluttaa niin yhtenä kauniina päivänä tulee huomaamaan miten hyvin käyttäytyvän koiran omistaa. Niinpä!
Löysin aivan huippu hyvän kirjan kirjakaupasta: Tottelevainen koira - kontaktikoulutus (Eva Bodfäldt). Kuulostaa teoriassa niin helpolta - palkitse, palkitse, palkitse aina kun koirasi oma-aloitteisesti luo katsekontaktin kanssasi. Mutta tuo pakkanen vaikeuttaa tätäkin tapahtumaa. Kaiva siinä paksujen untuvarukkasten kanssa pienen pieniä herkkunappuloita takin taskusta niin, että palkitseminen tapahtuisi välittömästi onnistuneen suorituksen jälkeen. Ei vaan onnistu.
Mutta suosittelen silti kirjaa kaikille pennun omistajille - ja mielellään ennen pennun hankintaa.
